Love - Reel To Real cassette version

RSO CS48040797

Reel To Real -albumin ilmestyessä vuonna 1974 oli alkuperäisestä Love -kokoonpanosta jäljellä enää maestro Arthur Lee itse. Levyn edeltäjä paria vuotta aiemmin oli ollut Leen soololevy Vindicator.

Levy tehtiin Robert Stigwoodin RSO Recordsille, vaikka Stigwood ei alunperin tätä itse halunnut. Manageri Skip Taylor sai miehen ylipuhuttua tekemään Loven kanssa peräti kahden albumin diilin, mutta loppujen lopuksi Reel to Real jäi ainokaiseksi. Tämä ei johtunut niinkään levyn funk-tyyppisestä musiikista, joka erosi koko lailla täysin 60-luvun legendaarisesta Forever Changes -platasta.

Taylorin ansiosta Arthur Lee sai elämänsä suurimman ennakkosumman sekä loistavat kiertuemahdollisuudet sekä Lou Reedin että Eric Claptonin kera. Valitettavasti kiertueista tuli täydellinen katastrofi, sillä Lee ei pystynyt pitämään itseään koossa millään tasolla. Jopa bändin omat muusikot joutuivat kärsimään miehen omituisuuksista ja lopulta tilanne kärjistyi niin pahaksi, että Stigwood vapautti Arthur Leen ja Loven toisen levyn velvoitteesta. Tämä myös tarkoitti sitä, että Reel To Realin soulia ja funkkia sisältäviä biisejä ei saatu enää koskaan lisää ja seuraavaksi levykin Lovelta ilmestyi vasta 14 vuotta myöhemmin. Tuolloinkin oli kyse lähinnä kokoelmasta ja vanhoista äänitteistä.

Siirsin tämän muistaakseni viidellä markalla Kane Recordsin poistomyynnistä ostamani kasetin digitaaliseen muotoon ja varsin kelvollista tavaraa Lee bändeineen sai aikaan.....ainakin siis studiossa......

REVIEW: Jefferson Starship lands in Foxboro - The Sun Chronicle Online - Go

BY STEPHEN PETERSON SUN CHRONICLE STAFF

Monday, April 4, 2011 12:11 PM EDT


Paul Kantner leads new assemblage on 40th anniversary tour

FOXBORO - The first and most prominent band to come out of the 1960s San Francisco rock scene seems to have had more lives than a cat.


REVIEW: Jefferson Starship lands in Foxboro - The Sun Chronicle Online - Go

Bad Company

Kun liian vähälle huomiolle jäänyt Free hajosi lopullisesti, päättivät laulaja/kitaristi Paul Rodgers ja rumpali Simon Kirke jatkaa yhdessä musisointia. Mukaan otettiin Mott the Hooplen kitaristi Mick Ralphs sekä basisti Boz Burrell, jonka meriittilistalle kuului mm. King Crimson. Kyseessä oli siis varsin vakuuttava kokoonpano ainakin paperilla.

Kun tämä Bad Company -nimen ottanut ryhmä julkaisi ensimmäisen singlensä, kävi heti ensi kuulemalta selväksi, että myös käytännössä oli saatu musiikkimaailmaan uusi huippubändi. Tämä Can't Get Enough oli vahva jytäbiisi, jonka soundimaailma oli joltisenkin pelkistetty. Seurannut albumi, vain bändin nimeä kantanut platta oli suoraviivainen, mutta vivahteikas rocklevy sanan parhaassa merkityksessä.

Bad Companyn läpimurto jenkeissä tapahtui kesällä 1974 sen kiertäessä Black Oak Arkansasin lämppärinä. Mitä pidemmälle kiertue ehti, sitä ilmeisemmäksi kävi kumpi näistä kahdesta olisi kuulunut pääesiintyjäksi. Lehdistö tosin taisi välillä innostua vielä enemmän siitä, että Led Zeppelinin Jimmy Page pistäytyi vierailevana tähtenä monilla keikoilla. Levyttihän Bad Company Zeppien omalle Swan Song -yhtiölle.

Tuon ensimmäinen singlen, josta tuli melkoinen hitti, sijasta tässä ohessa on bändin nimikkobiisi tuolta esikoislevyltä. Tämä live-esitys antaa erinomaisen kuvan Bad Companyn soundista ja ennen kaikkea laulaja Paul Rodgersin karismasta.

Maria at Adventures in Travel Expo - belly dance - drum solo

Son House speaks and sings

AM I BLACK ENOUGH FOR YOU?

Motorhead