The Art Ensemble of Chicago - Bap-Tizum

Jokaisen itseään kunnioittavan kasetin keräilijän kokoelmiin kuuluu muutama käsittämätön jazz-levy!

The Ann Arbor Blues and Jazz Festival vuonna 1972 oli The Art Ensemble of Chicagon ensimmäinen festarikeikka Yhdysvalloissa. Tämä oli John Sinclairin, legendaarisen happoaktivistin ja kansalaisoikeustaistelijan idea. Hän halusi korvata perinteiset jazzarit avantgardismin sanansaattajilla ja muutoinkin rennommalla meiningillä.

Niinpä lauantai-illan "Music of Chicago" teema lähti käyntiin Hound Dog Taylorilla, Mighty Joe Youngilla, Lucille Spannilla, Willie Dixonilla, Koko Taylorilla ja ennen kaikkea The Art Ensemblellä. Koko keikka taltioitiin ja kasetiltakin voi aistia, kuinka koko 12000 hengen yleisö tempautuu mukaan miesten roimaan soittoon. Loistavan keikan ansiosta tämä vuoden 1967 paikkeilla perustettu kokoonpano sai kahden levyn diilin Atlanticilta. Ann Arborin keikka julkaistiin alanimellä "Bap-tizum" ja hieman myöhemmin se sai seuraava studioplatasta "Fanfare for the Warriors".


Levyn biisien nimet eivät välttämättä jää mieleen ensimmäisellä lukukerralla


Introduction by John Sinclair :35
Nfamoudo-Boudougou (DM) 4:18
Immm (MF) 5:20
Unanka (RM) 11:23
Oouffnoon (RM) 3:35
Ohnedaruth (JJ) 14:56
Odwalla (RM) 5:00

Robert Hunter - Tiger Rose

Jos ei ollut muutama päivä sitten esittelemääni Loven Reel To Real -plattaa moni kuullut, niin tässä tulee toinen samanlainen; Robert Hunterin toinen soolo, Tiger Rose.


Herra Hunter kuului ns. Grateful Dead -perheeseen, joka käsitti varsinaisten muusikoiden lisäksi koko joukon roudareita, hiippareita, lyyrikoita, kavereita ja ylipäätänsä pilvimusiikin ystäviä. Robert Hunteria voisi ehkä pitää jopa GD:n jonkinasteisena liitännäisjäsenenä, sillä hän kirjoitti tekstit moniin bändin tunnetuimmista biiseistä. Niinpä ei ole ihme, että tällä vuoden 1975 levyllä soittaa lähes koko silloisen Grateful Deadin miehistö. Lisäksi mukaan on haalittu joukko muita Yhdysvaltain Länsirannikon taannoisia nimimiehiä, kuten Pete Sears, David Freiberg ja David Grisman. Tiger Rosen tuotti itse Jerry Garcia, kun taas rumpali Mickey Hart on merkitty levynkanteen tittelillä "Anti-Producer".

Robert Hunter totesi Tiger Rose -levystä vuonna 1984 tehdyssä haastattelussa seuraavaa;

"Pidin Garcian sovituksista ja tuotannosta. Pidin myös lauluista. Mutta lauluosuuksia en voi sietää (Hunter lauloi siis itse). Kuuntelin levyäni ensimmäistä kertaa vuosiin muutama päivä sitten ja kauhistuin."

Tiger Rosen uusintajulkaisulle 1989 Hunter purkittikin uudet lauluosuudet.

Tracks


    Tiger Rose (Hunter)
    One Thing To Try (Hunter)
    Rose Of Sharon (Hunter)
    Wild Bill (Hunter)
    Dance A Hole (Hunter)
    Cruel White Water (Hunter)
    Over The Hills (Hunter)
    Last Flash Of Rock 'N' Roll (Hunter)
    Yellow Moon (Hunter)
    Ariel (Hunter)




 Musicians


    Robert Hunter - guitar, vocals, mandolin, synthesizer, percussion
    David Freiberg - bass, piano, celeste, vocals
    Jerry Garcia - guitar, piano, synthesizer, pedal steel, vocals
    Donna Godchaux - vocals
    David Grisman - mandolin
    Mickey Hart - percussion
    Pete Sears - piano, bass, organ, tack piano, clavinet
    B.D. Shot - drums (B. D. Shot is Mickey Hart)
    David Torbert - bass


Track by track musician listings are given in both the LP and CD releases.


Tiger Rose;


    Robert Hunter - vocals
    Jerry Garcia - guitar, piano, synthesizer
    B. D. Shot - drums
    Mickey Hart - percussion
    David Torbert - bass


One Thing To Try;


    Robert Hunter - vocals
    Jerry Garcia - guitar, piano, synthesizer
    B. D. Shot - drums
    Mickey Hart - percussion
    David Torbert - bass


Rose Of Sharon;


    Robert Hunter - acoustic guitar, mandolin, vocals
    Jerry Garcia - lead guitar, pedal steel
    B. D. Shot - drums
    Pete Sears - bass, organ
    David Freiberg - piano, celeste


Wild Bill;


    Robert Hunter - vocals
    Jerry Garcia - guitar
    B. D. Shot - drums
    Mickey Hart - percussion
    Pete Sears - tack piano, clavinet
    David Freiberg - bass
    David Grisman - mandolin


Dance A Hole;


    Robert Hunter - vocals
    Jerry Garcia - guitar, synthesizer
    B. D. Shot - drums
    Mickey Hart - percussion
    David Torbert - bass
    David Freiberg - piano
    Pete Sears - organ


Cruel White Water;


    Robert Hunter - vocals
    Jerry Garcia - guitar, synthesizer
    B. D. Shot - drums
    Mickey Hart - percussion
    David Freiberg - bass, synthesizer
    Pete Sears - piano, organ
    David Grisman - mandolin


Over The Hills;


    Robert Hunter - vocals
    Jerry Garcia - guitar, synthesizer, vocals
    B. D. Shot - drums
    Mickey Hart - percussion
    David Freiberg - piano, synthesizer, vocals
    Donna Jean Godchaux - vocals


Last Flash Of Rock 'N' Roll;


    Robert Hunter - vocals
    Jerry Garcia - electric guitar, vocals
    B. D. Shot - drums
    Mickey Hart - percussion
    Pete Sears - piano
    David Freiberg - bass, vocals
    Donna Jean Godchaux - vocals


Yellow Moon;


    Robert Hunter - acoustic guitar, vocals
    Jerry Garcia - acoustic guitar


Ariel;


    Robert Hunter - vocals
    Jerry Garcia - guitar, slide guitar, synthesizer
    B. D. Shot - drums
    Mickey Hart - percussion
    David Freiberg - bass, vocals
    Pete Sears - piano, organ
    Donna Jean Godchaux - vocals


Credits


    Producer, arranger - Jerry Garcia
    Engineers - Bob Matthews, Betty Cantor
    Co-ordinator - Steve Brown
    Anti-Producer - Mickey Hart
    Art & Design - Kelley and Mouse


    Recorded at Rolling Thunder Studio
    Mastered at Artisan Sound Recorders


    Digital remix (1988) - Tom Flyte

Best of Jackie Wilson

Sarjassamme markan tarjouskasetteja vuosien takaa; Jackie Wilsonin parhaat.

Jack Leroy "Jackie" Wilson (1934-1984) oli amerikkalainen laulaja, jonka tähtihetki oli hitti "Reet Petite". Mies teki paljon muutakin kivaa ja on todella sääli, että hänen urastaan yleensä mainitaan vain tuo biisi.

Wilson nousi yleisön tietoisuuteen ensimmäisen kerran Billy Ward and His Dominoesin jäsenenä, mutta lähti soolouralle vuonna 1957. Seuraavien vuosien aikana hän levytti noin 50 singleä, jotka nousivat listoille. Tyylilajit vaihtelivat rhythm'n'bluesista poppiin, soulista doo-wooppiin ja iskelmään. Hänen uransa loppui järkyttävällä tavalla eräässä hyväntekeväisyyskonsertissa vuonna 1975. Jackie Wilson sai sydänkohtauksen, jonka seurauksena hän vaipui koomaan. Hän ei koskaan herännyt tästä ja kuoli lopulta yhdeksän vuotta myöhemmin.

Hänet kirjattiin postuumisti Rock and Roll Hall of Fameen 1987 ja 2004 arvostettu Rolling Stone rankkasi Wilsonin sadan suurimman artistin listalla sijalle 68. Michael Jackson omisti vuoden 1984 Thriller -albumistaan saamansa Grammyn Jackie Wilsonille sanoen tämän olleen loistavan viihdyttäjän.  Reet Petite nousi listoille Englannissa 1986 tehden miehen tunnetuksi täysin uudelle sukupolvelle musiikin kuluttajia. Seuraavalla vuosikymmenellä hän sai tunnustusta 90-luvun legendalta, Tupac Shakurilta kappaleessa "Thugz Mansion";

"Seen a show with Marvin Gaye last night,
It had me shook, sippin' peppermint schnapps
With Jackie Wilson, and Sam Cooke."

Love - Reel To Real cassette version

RSO CS48040797

Reel To Real -albumin ilmestyessä vuonna 1974 oli alkuperäisestä Love -kokoonpanosta jäljellä enää maestro Arthur Lee itse. Levyn edeltäjä paria vuotta aiemmin oli ollut Leen soololevy Vindicator.

Levy tehtiin Robert Stigwoodin RSO Recordsille, vaikka Stigwood ei alunperin tätä itse halunnut. Manageri Skip Taylor sai miehen ylipuhuttua tekemään Loven kanssa peräti kahden albumin diilin, mutta loppujen lopuksi Reel to Real jäi ainokaiseksi. Tämä ei johtunut niinkään levyn funk-tyyppisestä musiikista, joka erosi koko lailla täysin 60-luvun legendaarisesta Forever Changes -platasta.

Taylorin ansiosta Arthur Lee sai elämänsä suurimman ennakkosumman sekä loistavat kiertuemahdollisuudet sekä Lou Reedin että Eric Claptonin kera. Valitettavasti kiertueista tuli täydellinen katastrofi, sillä Lee ei pystynyt pitämään itseään koossa millään tasolla. Jopa bändin omat muusikot joutuivat kärsimään miehen omituisuuksista ja lopulta tilanne kärjistyi niin pahaksi, että Stigwood vapautti Arthur Leen ja Loven toisen levyn velvoitteesta. Tämä myös tarkoitti sitä, että Reel To Realin soulia ja funkkia sisältäviä biisejä ei saatu enää koskaan lisää ja seuraavaksi levykin Lovelta ilmestyi vasta 14 vuotta myöhemmin. Tuolloinkin oli kyse lähinnä kokoelmasta ja vanhoista äänitteistä.

Siirsin tämän muistaakseni viidellä markalla Kane Recordsin poistomyynnistä ostamani kasetin digitaaliseen muotoon ja varsin kelvollista tavaraa Lee bändeineen sai aikaan.....ainakin siis studiossa......

REVIEW: Jefferson Starship lands in Foxboro - The Sun Chronicle Online - Go

BY STEPHEN PETERSON SUN CHRONICLE STAFF

Monday, April 4, 2011 12:11 PM EDT


Paul Kantner leads new assemblage on 40th anniversary tour

FOXBORO - The first and most prominent band to come out of the 1960s San Francisco rock scene seems to have had more lives than a cat.


REVIEW: Jefferson Starship lands in Foxboro - The Sun Chronicle Online - Go

Bad Company

Kun liian vähälle huomiolle jäänyt Free hajosi lopullisesti, päättivät laulaja/kitaristi Paul Rodgers ja rumpali Simon Kirke jatkaa yhdessä musisointia. Mukaan otettiin Mott the Hooplen kitaristi Mick Ralphs sekä basisti Boz Burrell, jonka meriittilistalle kuului mm. King Crimson. Kyseessä oli siis varsin vakuuttava kokoonpano ainakin paperilla.

Kun tämä Bad Company -nimen ottanut ryhmä julkaisi ensimmäisen singlensä, kävi heti ensi kuulemalta selväksi, että myös käytännössä oli saatu musiikkimaailmaan uusi huippubändi. Tämä Can't Get Enough oli vahva jytäbiisi, jonka soundimaailma oli joltisenkin pelkistetty. Seurannut albumi, vain bändin nimeä kantanut platta oli suoraviivainen, mutta vivahteikas rocklevy sanan parhaassa merkityksessä.

Bad Companyn läpimurto jenkeissä tapahtui kesällä 1974 sen kiertäessä Black Oak Arkansasin lämppärinä. Mitä pidemmälle kiertue ehti, sitä ilmeisemmäksi kävi kumpi näistä kahdesta olisi kuulunut pääesiintyjäksi. Lehdistö tosin taisi välillä innostua vielä enemmän siitä, että Led Zeppelinin Jimmy Page pistäytyi vierailevana tähtenä monilla keikoilla. Levyttihän Bad Company Zeppien omalle Swan Song -yhtiölle.

Tuon ensimmäinen singlen, josta tuli melkoinen hitti, sijasta tässä ohessa on bändin nimikkobiisi tuolta esikoislevyltä. Tämä live-esitys antaa erinomaisen kuvan Bad Companyn soundista ja ennen kaikkea laulaja Paul Rodgersin karismasta.

Maria at Adventures in Travel Expo - belly dance - drum solo