Kun liian vähälle huomiolle jäänyt Free hajosi lopullisesti, päättivät laulaja/kitaristi Paul Rodgers ja rumpali Simon Kirke jatkaa yhdessä musisointia. Mukaan otettiin Mott the Hooplen kitaristi Mick Ralphs sekä basisti Boz Burrell, jonka meriittilistalle kuului mm. King Crimson. Kyseessä oli siis varsin vakuuttava kokoonpano ainakin paperilla.
Kun tämä Bad Company -nimen ottanut ryhmä julkaisi ensimmäisen singlensä, kävi heti ensi kuulemalta selväksi, että myös käytännössä oli saatu musiikkimaailmaan uusi huippubändi. Tämä Can't Get Enough oli vahva jytäbiisi, jonka soundimaailma oli joltisenkin pelkistetty. Seurannut albumi, vain bändin nimeä kantanut platta oli suoraviivainen, mutta vivahteikas rocklevy sanan parhaassa merkityksessä.
Bad Companyn läpimurto jenkeissä tapahtui kesällä 1974 sen kiertäessä Black Oak Arkansasin lämppärinä. Mitä pidemmälle kiertue ehti, sitä ilmeisemmäksi kävi kumpi näistä kahdesta olisi kuulunut pääesiintyjäksi. Lehdistö tosin taisi välillä innostua vielä enemmän siitä, että Led Zeppelinin Jimmy Page pistäytyi vierailevana tähtenä monilla keikoilla. Levyttihän Bad Company Zeppien omalle Swan Song -yhtiölle.
Tuon ensimmäinen singlen, josta tuli melkoinen hitti, sijasta tässä ohessa on bändin nimikkobiisi tuolta esikoislevyltä. Tämä live-esitys antaa erinomaisen kuvan Bad Companyn soundista ja ennen kaikkea laulaja Paul Rodgersin karismasta.
Klikkaa tästä sarjisblogiini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti