Levyn nimi kertoo oikeastaan kaiken olennaisen Knopflerin, Brendan Crokerin, Steve Phillipsin ja Guy Fletcherin soittamasta musiikista. Tätä on rentouttavaa kuunnella ja tästä tulee aina hyvälle mielelle. Kappaleet eivät juuri erotu toisistaan, vaan hyväilevät kuulijan korvaa helminauhana. Jollain toisella, heikommalla platalla nämä erottuisivat muusta materiaalista edukseen, mutta näiden kavereiden ei ole tarvinnut tyytyä täytebiiseihin.
Tuotanto ja äänitys ovat luonnollisesti täydellisiä, joten eipä ihme, että levy kohosi ilmestyessään listoille. Seuraajia se ei siis koskaan saanut, mutta bändi on välillä kokoontunut yhteen erilaisten hyväntekeväisyyskonserttien yhteydessä.
Olisi sitä voinut huonomminkin käyttää parikymppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti